Teräsbetonı - Tuonelaan

Synkän saapuen, he tulivat etsien.
Miestä nukkuvaa, avutonta saalistaan.
Suoja varjoen, nurmi alla jalkojen.
Äänetönnä yössä, salamurhaajan työssä.

Tuonelaan, miestä viedään taas!
Kuolemaan, syyttömänä tuomitaan!
Mutta maailmaan, henki palaa riivaamaan!
Oikeutta, hakemaan!

Tupa hiljainen, henkäisy viimeinen.
Ei osannut aavistaa, mikä unessaan odottaa.
Tahto synkänlainen, ei mies eikä nainen!
Mukaansa pyytäen, kättään ojentaen.

Tuonelaan, miestä viedään taas!
Kuolemaan, syyttömänä tuomitaan! Mutta maailmaan, henki palaa riivaamaan!
Oikeutta, hakemaan!

Sieluni uhraan, jos vain, kostaa saan.
"Anna sanasi kylvää, tuhoa päälle maan.
Ei säästy edes rakkaimpas!"
Niin mä teen, siirrän kaiken, ajasta, ikuisuuteen!

[Solo]

Tuonelaan, miestä viedään taas!
Kuolemaan, syyttömänä tuomitaan!
Mutta maailmaan, henki palaa riivaamaan!
Tuonelaan, miestä viedään taas!
Kuolemaan, syyttömänä tuomitaan!
Mutta maailmaan, henki palaa riivaamaan!
Oikeutta, hakemaan!