Elivät yksin pohjolan kylmässä
Hipoen maailman korkeinta lakea
Routa oppaana elämän polulla
Pakkasen vaatiessa lämpöä tupaan
Ukonvaaja ohjeena heidän
oli ollut aina ja pysyi
vahvana sinäkin päivänä
kun rannoille saapuivat vainolaiset
Pian kalmisto tulisi täyttymään!
Elämäntapamme tulivat tappamaan
Meille uusia käskyjä jakamaan
Raapivat alta mielen ja sortivat
uhaten kuoleman kylmällä ikeellä
Ei sitä selvinpäin kestänyt moni
tarttuivat kirweeseen!
Tappotyössä vierähti tovi
kalmankatku valtasi pään
Voitimme taistelun!
Vaan hävisimme sodan.
Vain suden kutsu kuului yllä pohjolan
Wanhat viisaat syöstiin manalaan
Ristin varjo lankes päälle metsien
Ihminen unhoitti luontonsa